Kevyt on kirjoittajan ote. Joskus se tarve olla humoristinen on jopa häiritsevää, mutta pysyypähän ote ainakin kevyenä. Kannattaa kuitenkin jaksaa hiukan laahaavan ensimmäisen luvun ohi, kun varsinainen aforistmitykitys alkaa, on Philippsin kieli siihen oikein sointuvaa. Eihän tässä mitään suurta synteesiä tehdä, mutta viihdyttävä on. Ja aihehan on tässä maailmanajassa erinomaisen tärkeä.